Ylipaino on länsimaalaisten hevosten ongelma

Ylipaino on länsimaalaisten hevosten ongelma

Lihava hevonen

Lihava tai ylipainoinen hevonen on nykypäivän länsimaiden vitsaus. Tutkimuksia hevosten lihavuudesta tulee liukuhihnalta, ja hyvä niin, sillä tietoa tarvitaan.

Lihavuutta lajisuuntaan katsomatta

Tutkimusten mukaan hevosten ylipaino on ongelma aina korkeimmalla gp-tasolla saakka, joten kyseessä ei ole ainoastaan harrastehevosten ongelma. Lihavia ja lievästi ylipainoisia hevosia on ratsastuskouluista kilpailukentille.

Toistaiseksi vain vauhtilajeissa kilpailevat hevoset ovat “turvassa” ylipainolta. Ylipaino hidastaa vauhtia ja heikentää sitä kautta hevosten kilpailusuorituksia.

Eniten lihavuutta on tutkittu harraste- ja ratsastuskouluhevosilla.

Tutkimusten mukaan länsimaissa noin 30 – 60 % hevosista kärsii ylipainosta ja noin 20 % hevosista kärsii sairaalloisesta lihavuudesta. Hurjimpien spekulaatioiden mukaan vain noin 10 % länsimaisista hevosista olisi normaalipainoisia.

Harker Harris ja Barfootin (2011, viitattu 12.1.2017) Isossa-Britanniassa tekemä tutkimus pyrki selvittämään, onko ylipaino-ongelma yhtä vakava myös säännöllisesti kilpailevilla harrasteratsuilla ja vaikuttaako kisoihin valmentava harjoittelu ylipainoon. Tutkimukseen osallistui 331kansallisiin mestaruuskilpailuihin osallistuvaa hevosta ja ponia.Ne kilpailivat este- ja kouluratsastuksessa sekä näyttelyissä. Hevosten lihavuuskunto arvioitiin kuuden koulutetun tutkijan toimesta. 62 % hevosista kuului ryhmiin ylipainoinen, lihava ja sairaalloisen lihava. Eri lajeissa kilpailevien hevosten lihavuuskunnossa oli eroja: näyttelyhevoset olivat lihavampia kuin kouluratsut, estehevosten ollessa vähiten ylipainoinen ryhmä.

Alisa Bragge & Jutta Makkonen YLIPAINO SUOMENHEVOSEN TERVEYSRISKINÄ

Ylipainon tunnistaminen on hevosen suurin ongelma!

Hevosten lihavuuteen liittyvissä tutkimuksissa suurimmaksi ongelmaksi nostetaan lihavuuskuntoluokkien tunnistaminen ja hevosen työn kuormittavuuden väärinarviointi. Tutkimusten mukaan hevosen omistajat ja hevosalan ammattilaiset eivät osaa tunnistaa normaalipainoista tai lihavaa hevosta. Normaalipainoista hevosta pidetään alipainoisena ja lievästi ylipainoista normaalina.

Tämä on valtava terveysriski hevosille.

Mukaan tulee luonnollisesti “yhteisön paine”: jos samalla tallilla on paljon lievästi ylipainoisia hevosia, kyseisen tallin kävijät alkavat pitämään lievää ylipainoa normaalina.

Toisaalta taas vauhtilajeissa saatetaan ihannoida alipainoisia hevosia. Hevosen lihavuuskuntoa voidaan arvioida liian alakanttiin. Alakanttiin arvioivien määrä on ollut kuitenkin kaikista pienin, kuten myös niiden jotka ovat osanneet arvioida lihavuuskuntoluokan oikein.

Asenneilmapiiri ja lihavuuden tunnistaminen

Monet hevosenomistajat eivät tiedä omistavansa ylipainoisia hevosia. Usein kuulee käytettävän sanaa “massava” hevosesta joka on rehellisesti vain lihava. Normaalipainoista hevosta pidetään alipainoisena.

Näyttelyissä ja kilpailuissa saa ruusukkeen, vaikka hevonen olisi sairaalloisen lihava. Lihavuutta saatetaan pitää tavoiteltavana, jopa toivottuna ominaisuutena. Sitä vastoin näyttelyssä voi saada välittömästi maininnan liiallisesta laihuudesta.

Brittiläisessä tutkimuksessa todettiin että erityisesti näyttelyhevosissa palkittiin ylipainoisia hevosia, jolloin nuoret pitivät hevosen lihavuutta normaalina ja tavoiteltavana. Heidät oli opetettu pitämään lihavaa hevosta tavoitteena: palkitsemalla siitä.

Hartpuryn yliopistossa tutkittiin 88 näyttelyihin osallistuneen Mountain ja Moorland ponien lihavuuskuntoa. Näistä poneista 80,6 % olivat ylipainoisia ja 10,2 % sairaalloisen lihavia. Omistajien mielestä ponien lihavuuskunto oli sopiva näyttelyihin.

Videolla on monta ylipainoista ponia joilla on “rasvaniska” (CNS = cresty neck score). Näitä videoita on Youtubesta paljon. On myös mielenkiintoista katsoa kuvia Googlen kuvahaulla, esimerkiksi haulla: “Pony show winner”.

Lemmikkihevoskulttuuri

Tutkimukset nostavat osaksi lihavuusongelmaa “lemmikkihevoskulttuurin”. Ihmisillä on esim. eettisiä syitä olla liikuttamatta hevosia. Ei haluta orjuuttaa hevosta, joten sillä ei voida ratsastaa tai ajaa. Tätä pidetään kasvavana ja myös vakavana ongelmana.

Hevosen varusteisiin, tallipaikkaan, ruokaan jne. saatetaan satsata merkittävä määrä aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta samalla hevosen yksi tärkein perustarve eli liikunta laiminlyödään täysin. Lemmikkihevoskulttuuriin kuuluu työn pitäminen asiana, jolta hevosta tulisi suojella. Liikuntaan ei suhtauduta perustarpeena, vaan asiana, joka tuottaa hevoselle kipua ja on sille epämiellyttävää. Tämä johtaa vääjäämättä liikunnan ja ruokinnan epäsuhtaan, joka osaltaan altistaa hevosen lihomiselle.

Hevosen näkökulmasta voidaan kulkea päämäärätöntä oravanpyörää; siinä missä hevoselle halutaan tarjota parasta ja sitä halutaan suojella kivulta, se altistetaan kivuliaille ja hengenvaarallisille elintasosairauksille.

“Hevonen on luotu liikkumaan” – lause jonka jokainen on kuullut. Hevosen tarve liikkua patoutuu, puhutaan kimmovasteesta (robound). Tämä voi johtaa siihen, että pitkään liikkumatta ollut hevonen saattaa olla jopa vaarallinen koska liikkumisen tarve purkautuu liian voimakkaana. Tähän ongelmaan saa apua eläintenkouluttajilta, sillä patoutunut liikkumisen tarve kertoo ongelmista hevosen kokonaishyvinvoinnissa sekä siitä, ettei liikuntaa ole tarpeeksi suhteessa siihen mitä tarvitsisi. (Pixabay)

Asenteet opitaan varhain, ongelma koskee koko alaa

Kuten aiemmin mainittiin, tutkimusten mukaan edes kaikki hevosalan ammattilaiset ja eläinlääkärit eivät kykene tunnistamaan hevosen kuntoluokkia oikein. Ongelma ei ole yksin vain harrastajien, se kulkee läpi koko alan. Ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Ihmissilmä tottuu näkemäänsä nopeasti.

Mukaan kuvioon tulevat myös ulkopuoliset “ei-hevosihmiset”. Koska nykyään aikalailla kaiken tulee olla pyöreää, voi ohikulkevasta “ei-hevosihmisestä” tuntua järkyttävältä katsoa hevosta jolla kääntyessä (kyljen venyessä) näkyy kylkiluut. Näin, vaikka hevonen olisi täysin normaalipainoinen. Hevosenomistaja saattaa kokea ulkopuolista sosiaalista painetta. Vinttikoirien omistajat tietävät aivan varmasti, mistä on kyse.

Tämä kaikki on sidottu siihen millaisia mielikuvia ala haluaa välittää ja antaa.

Jos sallimme normin, jossa esitetään metabolisen hevosen niska “hienona ylälinjana” ja lihava hevonen “massavana tai lihaksikkaana” korjaamatta, että nämä kielivät todennäköisestä aineenvaihduntasairaudesta, siitä tulee hyväksytty normi.

Jos kyseinen hevonen voittaa paljon ruusukkeita tai rahaa, sen ominaisuuksista tulee toivottuja, jopa tavoitellun normaalia.

Lihavuuteen puuttuminen

Monet ammattilaiset kuitenkin näkevät ja tunnistavat hevosen ylipainon, mutta se sanovatko he asiasta hevosen omistajalle, on oma juttunsa.

Ammattilaisen näkökulmasta kyseessä voi pahimmillaan olla asiakassuhteen menettäminen. Jos asiakas ottaa kommentit hevosen ylipainosta henkilökohtaisena loukkauksena, asiakas vaihtaa vain palveluntarjoajaa, oli kyseessä eläinlääkäri, kengittäjä, hieroja, fysioterapeutti tai valmentaja. Siksi monet saattavat jättää sanomatta.

Lihavuuteen liittyy paljon stigmaa, syyllisyyttä ja syyllistymistä. Tämä osaltaan ylläpitää ongelmaa ja estää konkreettisten toimien tekemistä.

Tarvitaan konkreettisia työkaluja hevosten laihduttamiseen

Meillä on paljon enemmän konkreettisia keinoja lihottaa hevonen kuin laihduttaa niitä.

Aina kyse ei ole kuitenkaan omistajan laiskuudesta tai haluttomuudesta laihduttaa hevosta, vaan ongelman taustat ovat merkittävästi laajemmat.

Meillä kasvatetaan ja koulutetaan kilpahevosia, vaikka valtaosa hevosista on tavallisessa harrastekäytössä. Neuvot sekä ruokintaan, valmennukseen että laihduttamiseen tulevat kilpahevospuolelta. Ohjeet toimivat kyllä kovakuntoisille ja jo laihoille hevosille, mutta ovat jopa hengenvaarallisia reilusti ylipainoisille harrastehevosille.

Toimimattomat neuvot saattavat saada ihmiset tuntemaan itsensä hölmöiksi ja riittämättömiksi, joten lopulta päädytään vain piilottelemaan ongelmaa. Kun neuvot eivät toimi, loppuu myös motivaatio yrittää.

Ei riitä että ongelman tunnistaa ja myöntää, tarvitaan konkreettisia ohjeita ja koulutusta hevosen laihduttamiseen.

Laihduttamiseen liittyy paljon mutua

Yleisin laihdutusohje taitaa olla “vähemmän ruokaa – enemmän liikuntaa”. Kuulostaa helpolle, eikö?

Moni hevosihminen on tätä kokeillutkin. On annettu vähemmän ruokaa ja liikutettu enemmän… ja hevonen ei silti laihdu.

Seuraava asiantuntija sanoo: “hevosen pitää hikoilla”. Hevosta aletaan ratsastamaan tai ajamaan hikeen useammin. Saadaan kipeä, ylipainoinen, haluton ja mahdollisesti alipalautunut hevonen.

Kolmas asiantuntija sanoo: “köyhää heinää, sillä laihtuu” tai “pelkällä heinällä ja kivennäisellä pärjää”. Hevoselle etsitään köyhää luonnonheinää, sille lisätään liikuntaa ja välillä vedetään hikeen. Saadaan pömppömahainen, lihakseton, haluton, vetämätön hevonen.

Harva sanoo: suunnittele, pohdi, arvioi ja säännönmukaista. Harva sanoo, että hyödynnä tutkittua tietoa, sillä saadaan tuloksia.

Joku joka on laihduttanut itse itsensä toteaa, että “läski vain liikkumaan”. Mutta kukaan ei kerro, miten sen läskin sitten pitäisi liikkua. Ihminen liikkuu aivan eri tavalla kuin hevonen, harva aikuinen vetelee esteratoja laukalla? (Esimerkkinä tässä aikuinen, sillä monet lapset voivat tehdä sitä – hyvä niin, ylipaino on nykypäivänä myös länsimaisten lasten vitsaus.)

Kuulostaako tutulle?

Lihava ja ylipainoinen hevonen ei tule laihduttamaan itse itseään. Se viihtyy varsin hyvin heinäpaalilla ja jatkaa lihomistaan. On omistajan vastuulla huolehtia että hevonen pysyy normaalipainoisena, terveenä ja hyvinvoivana. On omistajan päätös laihtuuko hevonen vai ei. (Pixabay)

Ihminen onneksi oppii, vaikka sitten kantapään kautta

Hevonen on helppo lihottaa. Omalla kohdalla siihen riitti kaksi lasta, työ, kolmen tutkinnon opiskeleminen ja avot; pihassa seisoi kolme ylipainoista hevosta.

Kyllästyin olemaan krooninen hevosenlaihduttaja. Kaikki yllämainitut keinot oli kokeiltu. Oli tehty intervallia ja hikoiltu, minkä seurauksena omistin ylipainoisia, mutta kovakuntoisia hevosia. Oli ostettu köyhää heinää ja olkea, pidetty vain kivennäisellä ja heinällä. Oli pihatto, jossa hevoset liikkuivat parhaillaan toistakymmentä kilometriä päivässä. Olin seurannut hevosten liikkumista sekä askelmittarilla että gps-laitteilla.

Kyllästyminen johti siihen, että valmennusfysiologian ja biomekaniikan kautta lähdin kaivamaan kaiken mahdollisen tiedon aiheesta. Aloin kyseenalaistamaan mutu-tietoutta. Ristiriidat ärsyttivät minua. Minulla on paljon asiakkaita, jotka tekevät töitä hevosten laihdutuksen eteen eivätkä yrityksistä huolimatta ole onnistuneet. Keskustelut ovat yksimielisiä: olisi helpompi uskoa, että hevonen laihtuu pihatossa, aktiivisella liikunnalla pelkällä heinällä ja kivennäisellä, jos vain näkisi useampia laihoja, lihaksikkaita hevosia jotka elävät niin. Olisi helpompaa uskoa että “kovalla sykkeellä” liikkuminen ja hikoilu laihduttavat hevosia, jos näkisi laihempia hevosia joita liikutetaan aktiivisesti.

Kun pohjatyö oli tehty, ohjelma aloitettu, ruokinta suunniteltu heinäanalyysin pohjaltaja liikunta optimoitu, tuntui aivan älyttömän hurjalle antaa lihavalle hevoselle parinkymmenen minuutin liikutuksen jälkeen 1,5 litraa proteiinirehua. Tuntui, että nyt mennään kyllä niin peppu edellä puuhun ja lujaa. Mutta kappas, sitä oli turha enää kyseenalaistaa, kun paino putosi ensimmäisen kuukauden aikana kolmella hevosella yhteensä 75 kg (isoilta -35 kg / -25 kg ja pieneltä -15 kg). Pakko todeta, että kyllä tämä toimii.

Onnistumiseksi tarvitaan TIETOA, suunnitelmallisuutta, säännönmukaisuutta ja seurantaa. 

Jaa tämä

Virhe: 404

Etsimääsi sivua ei löydy. Se on voitu siirtää tai poistaa. Tarkista osoitteen oikeinkirjoitus tai palaa etusivulle.

error: Sisällönsuojaus käytössä