Hevosen elopainosta kalsiumia on n. 1,5 % ja 0,7 % on fosforia. Suurin osa näistä alkuaineista on sitoutunut hevosen luustoon ja hampaisiin: 99 % kalsiumista ja n. 80 % fosforista. Kalsiumia on sitoutuneena myös erilaisiin entsyymeihin ja sitä tarvitaan lisäksi hermoimpulssien kulussa hermostossa, sekä lihasten toiminnassa. Fosforia on luuston lisäksi sitoutuneena kehon omiin ”energiantuotantolaitoksiin”, eli ATP-molekyyleihin, joista solu saa energian käyttöönsä molekyylin reaktioissa. Hevosen luustossa tapahtuu koko ajan myös näiden kahden aineen vaihduntaa, eli luu uusiutuu koko hevosen eläiniän ajan. Koska aineet ovat sitoutuneet enimmäkseen luuainekseen, eivät mahdolliset puutteet aikuisella hevosella näy vasta kuin viiveellä. Hevonen pystyy nimittäin irrottamaan luustaan näitä kivennäisaineita muihin, elintärkeisiin toimintoihin (eli em. hermosto ja energia). Nuorella hevosella puute näkyy nopeammin ja voi häiritä luun muodostumista pahastikin aiheuttaen kasvuhäiriöitä.

Hevonen erittää lantaan ja virtsaan vuorokaudessa n. 2 g Ca ja 1 g P per 100 elopainokiloa. Tämä tulee korvata rehuista saatavilla kalsiumilla ja fosforilla. SLU:n suositusten mukainen ruokinta sisältää 0,4 g Ca ja 0,3 g P jokaista megajoulea kohti. Ca:P-suhteen tulee aikuisella hevosella olla 1,4-1,6:1 eli kalsiumia tulee olla 0,4-0,6 kertaa enemmän kuin fosforia. Kasvavilla hevosilla suhe voi olla jopa 1,8:1. Suhde ei saa koskaan painua alle 1,1:1 eli kalsiumia on oltava aina enemmän, kuin fosforia. Eri hevosilla imeytyy eri määrä peruskivennäisiä ja koska paksusuolen mikrobistolla on osansa fosforin imeytymiseen, saattaa jollain yksilöllä olla ongelmia sen imeytymisessä, jos suolistoflooran hyvinvointi on heikentynyt (ks. oppitunti 1.5).

Mikäli rehuista tulee enemmän fosforia, kuin kalsiumia, heikkenee kalsiumin imeytyvyys. Näinollen hevonen voi kärsiä kalsiumin puutteesta, vaikka saisikin rehuista tarpeeksi kalsiumia. Fosforin määrän alentaminen tai kalsiumin määrän nosto korjaa kivennäisten keskinäisen tasapainon. Lievä ylimäärä kalsiumia suhteessa fosforiin ei ole niin haitallista. Ylimäärä hajotetaan ja se poistuu virtsan mukana. Terveet hevoset kestävät jonkin aikaa jopa 3:1-suhteella näitä peruskivennäisiä, varsinkin jos kalsiumin lähde on korisrehupohjainen (esim. sinimailanen).

Alla taulukossa SLU:n suositusten mukaiset suositukset.