Tämä kysymys on ollut monien huulilla viime vuosina.
Syitä on varmasti yhtä monia kuin hevosia ja niiden omistajia.
Hevonen on vielä 50-luvulla tehnyt pitkiä, yli 8 tunnin työpäiviä. Käsitettä harraste- tai kilpahevonen ei tunnettu, kaikki hevoset olivat työhevosia. Urheiluhevonen on lanseerattu vasta 70-luvulla, eli nelisenkymmentä vuotta sitten. Kesyhevosen tuhansien vuosien historiassa tämä on erittäin lyhyt aika.
Työhevonen teki ihmisen kanssa töitä aamusta iltaan. Se oli joko työratsu tai työajohevonen. Hevosella taitettiin pitkiä satojen, jopa tuhansien kilometrien matkoja, kuljettaen ihmisiä tai tavaraa. Hevosella kynnettiin hehtaareittain peltoja, tuotiin puut metsästä, tehtiin kaikki talon työt. Ruokana hevonen sai apetta (olkisilppua) ja vain nokareen heinää.
Suomessa heinää on alettu tietoisesti viljellä kotieläimille vasta 1900-luvun alkupuolella. Voisi sanoa, että monessa kohtaa hevonen on elänyt pyhällä hengellä. Samalla hevosten tekemä työmäärä oli monin verroin isompi kuin nyt.
Hevosen kuntoluokka (lihavuuskunto) on ollut yksi tärkeimmistä jalostusperiaatteista vielä 50-luvulla. Mitä pienemmällä ruualla hevonen tuli toimeen ja piti ”lihansa”, sen parempi jalostusyksilö. Hyvä rehunkäyttäjä oli kustannustehokas, aikansa pienikulutuksellinen henkilöauto.
Tämä ei muutu muutamassa vuosikymmenessä, eikä sen ehkä tarvitsisikaan muuttua. Hevonen, joka pitää lihansa pienellä määrällä köyhää heinää, on edullinen ylläpitää.
Liikuntaan, syömiseen ja hevosen lihavuuskuntoluokkaan tulisi vain löytää tasapaino.
Lihavuus on yleensä ensisijaisesti alkuperäisrotujen ja vanhojen työrotujen ongelma. Lämminveriratsuilla ja -ravureilla, täysverisillä laukkahevosilla, eli ns. urheiluhevosilla jalostuksessa ensisijainen jalostusperiaate on vauhti. Täysverisillä laukkahevosilla on tutkitusti pienempi rasvamäärä kehossa kuin monilla muilla roduilla. Tuoreiden tutkimusten mukaan vaikuttaisi, että mitä enemmän hitaita lihassoluja, sitä enemmän kehossa on myös rasvaa.
Metabolisella oireyhtymällä ja insuliiniresistenssillä on todettu kohtalainen periytyvyysaste. Sitä esiintyy yleisimmin roduilla, joilla on korkea sukulaisuusaste. Molempia sairauksia on kuitenkin kaikilla roduilla, ja sairastuneiden määrä on kasvussa.
Tehokas heinäviljely, urheiluhevosille tehdyt ruokintasuositukset ja vähäinen liikunnan määrä. Ovatko nämä pitkälti ne syyt miksi hevoset lihovat?
Nykyisillä urheiluhevosen ruokintasuosituksilla alkuperäisrodut vaatisivat 4 – 8 tuntia keskiraskasta työtä päivässä. Onneksi tähän on myös herätty ja ruokintasuosituksia löytyy myös lihomiseen taipuville hevosille.
Meillä on kuitenkin hevosia, jotka pysyvät hoikkina kohtalaisella tai vähäisellä liikunnalla ja jopa ylenpalttisella ruokinnalla. Osa urheiluhevosista pysyy hoikkina, vaikka liikunnan kokonaismäärä on vain muutaman sata tuntia vuodessa, ei tuhansia.
Ne entisajan työhevoset tekivät töitä 6 – 8 tuntia päivässä, mutta lopun aikaa ne seisoivat pilttuissa. Ei kukaan analysoinut heiniä. Heinä oli sitä, mitä pellosta saatiin. Aivan varmasti monet saivat sokerista heinää.
Hevosilla ei ollut yleisesti tarhoja vielä 50-luvullakaan, eli jos ne eivät olleet töissä, ne seisoivat karsinassa tai pilttuussa, joskus koko päivän, tai kaksi, tai viikon. Ne saattoivat toisinaan saada lyhyen jaloittelun, jos jollain oli siihen aikaa. Ja silti vain harvoin näkee vanhoissa valokuvissa ylipainoisia hevosia.
Lannehalvaus oli yksi kyseisen ajan vitsauksista. Hevoselle syötettiin samat määrät väkirehua niin levossa kuin työpäivinä, ja hevonen saattoi saada lannehalvauksen. Mutta ne eivät lihoneet. Osa lannehalvauksista oli toki geneettisten sairauksien, kuten PSSM:n, aiheuttamaa jota esiintyy erityisesti työhevosrotuisilla hevosilla.
Tutkimuksissa todetaan poikkeuksetta, että valtaosa hevosenomistajista (tasosta riippumatta) arvioi hevosensa työmäärän merkittävästi yläkanttiin. Tämä johtaa osaltaan siihen, että myös kilpahevoset ovat taipuvia lihomaan.
Eli: hevonen arvioidaan laihemmaksi mitä se on, hevosen työmäärä suuremmaksi mitä se on. Siinähän soppa on jo aikalailla valmis.
Miksi esteratsu raskaassa valmennuksessa on taipuvainen lihomaan, mutta ravihevonen raskaassa valmennuksessa ei?
Voisiko työn laadun ja tarkemman sisällön määrittämisellä olla myös jokin rooli? Tuijotamme tunteja ja kilometrejä, menemme korkealta ja kovaa, ja monet hevoset harrastehevosista kilpahevosiin työskentelevät paljon kovilla sykkeillä. Ja silti ne lihovat.
Voisiko olla, että kova syke ei auta laihduttamaan hevosta koska hevonen käyttää silloin väärää polttoainetta?
Tähän kurssi antaa kattavan vastauksen. Polttoaineella on laihdutuksessa ja hevosen hoikkana pitämisessä todella suuri merkitys.
Liikuntaan tulisi aivan ehdottomasti suhtautua perustarpeena ja hevosen terveyden edellytyksenä. Perusterve hevonen nauttii liikunnasta.
Meillä ei Suomessa ole aroja, joilla hevoset voisivat laiduntaa vapaana. Koska emme pysty tarjoamaan hevosille luontaisesti tarvittavaa määrää liikuntaa vapaana, on meidän annettava oma panoksemme hevosen liikunnantarpeen tyydyttämiseen.
Hevonen, joka saa tarpeeksi liikuntaa, on normaalipainoinen ja terve. Terveys on tärkein perusedellytys hyvinvoinnille.
Erilaiset sairaudet ja vammat voivat rajoittaa hevosen liikkumista ja hidastaa aineenvaihduntaa, jolloin hevonen lihoo. Näissä tapauksissa tarvitaan aina monen eri ammattilaisen apuja, kehonhuolto, ruokinta, eläinlääkäri jne.
Liikunta (ja ruokinta) tulee suunnitella aina yksilöllisesti sairauden tai vamman laatu huomioiden.
Hevosen lihavuus juontaa siis vuosituhansien takaa, mutta on muuttunut ongelmaksi vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Miksi? Itse en pidä lihavuutta yksinkertaisena asiana, kiteytettynä sanontaan: “liikaa ruokaa, liian vähän liikuntaa”, vaikka se takuuvarmasti joissain tapauksissa sitä myös on.
Lihavuus tai ylipaino koskettaa tavalla tai toisella lähes kahta kolmesta hevosesta länsimaissa. Ei varmasti voi olla niinkään, että kaikki vain syövät määrättömästi eivätkä liiku lainkaan.
Amishit tuottavat oman ja hevostensa ruuat hevosilla. Tuotannossa yhdistetään vanhaa taitoa uuteen teknologiaan. Amishit eivät käytä polttomoottoreita, joten laitteet ottavat voiman esimerkiksi paalaimen pyöristä. Tämä on lähimpänä sitä, mihin hevosia on tuhansia vuosia käytetty vielä 50-luvulle.
Amishit pystyvät viljelemään suuriakin tiloja hevosilla kustannustehokkaasti ja omavaraisesti. Heidän toimintansa ei ole sidottu öljyn hintaan eikä pankkien lainakorkoihin, ja sen vuoksi he tekevät myös tuottoa viljelyllä. Voit lukea aiheesta lisää esimerkiksi Åfeltin Työhevosten Facebookista tästä linkistä.
Kävelykoneet yleistyvät hevosen liikunnan lisäämiseen. Valtaosa markkinoilla olevista kävelykoneista toimii sähköllä ja siis kuluttavat sähköä. Miten olisi kävelykone joka tuottaisi sähköä tai voimaa johonkin järkevään? Todennäköisesti lyhyellä kävelyllä saisi jo valaistua ratsastuskentän ja lämmitettyä hieman vettä tai voisi tehdä haketta tarhaan tai klapeja myyntiin. Sen sijaan, että maksaa hevosen kävelystä ympyrällä, voisi saada rahaa siitä. Kiehtova ajatus eikö?
Hevosen lihavuuskuntoon vaikuttaa useita eri ulkoisia tekijöitä.
Keskiössä on hevosen omistaja. Hevosen omistajan osaaminen, varallisuus, tietotaito sekä asenteet vaikuttavat merkittävästi siihen miten hevosta liikutetaan, ruokitaan ja missä hevonen asuu.
Hevosen omistaja valitsee ympärilleen ihmiset joiden neuvoja hän kuuntelee. Näiden asiantuntijoiden tietotaito, osaaminen ja asenteet vaikuttavat merkittävästi hevosen lihavuuskuntoon.
Hevosen omistaja valitsee myös tallin jossa hevonen asuu jolloin tallinpitäjän osaamisella, tietotaidolla ja asenteilla on merkittävä rooli hevosen lihavuuskuntoon. Voisiko tulevaisuudessa tulla jopa talleja joissa hevosen laihdutus olisi palvelu? Hevosen omistajalla ja tallinpitäjällä voi olla eriävät näkemykset hevosen ruokinnasta ja liikunnasta mikä osaltaan vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Hevosen omistajan arviointikyky määrittää kuitenkin hevosen terveyttä eniten.
Kaikkiin näihin osapuoliin: hevosen omistajaan, asiantuntijoihin “neuvojiin” sekä tallinpitäjään vaikuttaa yhteiskunnan normit ja asenteet. Jos lihavuus on hyväksyttyä mutta normaalipainoa pidetään jopa huonona on päivän selvää että lihavuus on se mitä haetaan ja normaalipainoa karsastetaan. Lisäksi jos yhteiskunnassa iso osa hevosista on ylipainoisia tai lihavia, voi olla vaikea edes tunnistaa tervettä normaalia painoa. Usein talleissa joissa on 19 sairaalloisen lihavaa hevosta ja 1 lihava, siitä lihavasta tulee jopa tallin kävijöiden silmissä laiha.
Hevosta pidetään helposti muovattavana. Sitä voi kouluttaa ja liikutuksella sekä ruokinnalla sen lihaksistoa voidaan muovata ja muokata halutuksi. Laihduttaminen koetaan negatiivisena ja työläänä asiana, vaikkakin hevosen omistaja määrittää jo nyt mitä, koska ja kuinka paljon hevonen syö ja liikkuu vuorokaudessa. Laihduttaminen on näiden määrien optimointia, eikä se suinkaan ole yhtään sen työläämpää kuin lihottaminen tai normaalipainossa pitäminen.
Yhdeksi ongelmaksi nostetaan ihmisten arkuus. Hevosten koulutustaso saattaa olla alhainen, tai vajaa ja omistaja saattaa olla kokematon ja/tai arka, jolloin liikunta on varovaista ja yksipuolista. Hevonen ei pääse “päästelemään”, koska omistaja pelkää loukkaantuvansa ja pelkää että hevonen loukkaantuu. Tätä pidetään yhtenä lihavuudelle altistavana tekijänä.
Lemmikkihevoset nostettiin myös tässä lihavuuskuntoa määrittävässä ympäristössä isoon rooliin. Hevosen liikuntaa laiminlyödään sillä hevosta ei haluta orjuuttaa. Liikunta koetaan epämiellyttävänä. Olisi kuitenkin hyvä huomioida että esimerkiksi koirien liikuntaan suhtaudutaan eri tavalla: tiedetään että koira tarvitsee lenkin ja että se yleensä jopa nauttii lenkillä käymisestä. Hevosella lenkittäminen koetaan kuitenkin orjuuttamiseksi ja joksikin mitä hevonen kokee epämiellyttäväksi. Koira nukkuu luonnostaan 18-20 tuntia vuorokaudesta. Hevonen liikkuisi 18 tuntia vuorokaudesta ja luonnossa jopa 40km vuorokaudessa. Tässä on haastava ihmisten asenteisiin liittyvä ongelma.
Tiedetään että ihmisten liikunta polarisoituu ja sitä pidetään isona kansantaloudellisena ongelmana. On ihmisiä jotka liikkuvat todella paljon, jopa liikaa ja sitten on ihmisiä jotka eivät liiku lainkaan, ja kultainen keskitie, eli normaalisti arjessa liikkuvat ihmiset vähenee jatkuvasti. Erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa tätä pidetään todella isona ja vakavana ongelmana. Tämä polarisoituminen näkyy myös siinä miten meidän lemmikit liikkuvat: on hevosia jotka liikkuvat todella paljon ja hevosia jotka eivät liiku juuri lainkaan ja terveellisesti liikkuvien hevosten määrä pienenee jatkuvasti. Tämä osaltaan vaikuttaa myös koko alaan, sillä tulevat sukupolvet oppivat asenteet ja mallit vanhemmilta. Jos hevosen liikunta laiminlyödään ja hevosen sallitaan lihovan, sitä tullaan myös jatkossa pitämään normaalina ja hyväksyttävänä.
Etsimääsi sivua ei löydy. Se on voitu siirtää tai poistaa. Tarkista osoitteen oikeinkirjoitus tai palaa etusivulle.
Please confirm you want to block this member.
Et voi enää:
Please note: This action will also remove this member from your connections and send a report to the site admin. Please allow a few minutes for this process to complete.
