Osittain vastaus tulee parin vuosikymmenen takaa

Tämä kysymys on ollut monien huulilla viime vuosina.

Syitä on varmasti yhtä monia kuin hevosia ja niiden omistajia.

Hevonen on vielä 50-luvulla tehnyt pitkiä, yli 8 tunnin työpäiviä. Käsitettä harraste- tai kilpahevonen ei tunnettu, kaikki hevoset olivat työhevosia. Urheiluhevonen on lanseerattu vasta 70-luvulla, eli nelisenkymmentä vuotta sitten. Kesyhevosen tuhansien vuosien historiassa tämä on erittäin lyhyt aika.

Työhevonen teki ihmisen kanssa töitä aamusta iltaan. Se oli joko työratsu tai työajohevonen. Hevosella taitettiin pitkiä satojen, jopa tuhansien kilometrien matkoja, kuljettaen ihmisiä tai tavaraa. Hevosella kynnettiin hehtaareittain peltoja, tuotiin puut metsästä, tehtiin kaikki talon työt. Ruokana hevonen sai apetta (olkisilppua) ja vain nokareen heinää.

Suomessa heinää on alettu tietoisesti viljellä kotieläimille vasta 1900-luvun alkupuolella. Voisi sanoa, että monessa kohtaa hevonen on elänyt pyhällä hengellä. Samalla hevosten tekemä työmäärä oli monin verroin isompi kuin nyt.

Genetiikka, jalostus

Hevosen kuntoluokka (lihavuuskunto) on ollut yksi tärkeimmistä jalostusperiaatteista vielä 50-luvulla. Mitä pienemmällä ruualla hevonen tuli toimeen ja piti ”lihansa”, sen parempi jalostusyksilö.  Hyvä rehunkäyttäjä oli kustannustehokas, aikansa pienikulutuksellinen henkilöauto.

Tämä ei muutu muutamassa vuosikymmenessä, eikä sen ehkä tarvitsisikaan muuttua. Hevonen, joka pitää lihansa pienellä määrällä köyhää heinää, on edullinen ylläpitää.

Liikuntaan, syömiseen ja hevosen lihavuuskuntoluokkaan tulisi vain löytää tasapaino.

Lihavuus on yleensä ensisijaisesti alkuperäisrotujen ja vanhojen työrotujen ongelma. Lämminveriratsuilla ja -ravureilla, täysverisillä laukkahevosilla, eli ns. urheiluhevosilla jalostuksessa ensisijainen jalostusperiaate on vauhti. Täysverisillä laukkahevosilla on tutkitusti pienempi rasvamäärä kehossa kuin monilla muilla roduilla. Tuoreiden tutkimusten mukaan vaikuttaisi, että mitä enemmän hitaita lihassoluja, sitä enemmän kehossa on myös rasvaa.

Aineenvaihduntasairaudet ja genetiikka

Metabolisella oireyhtymällä ja insuliiniresistenssillä on todettu kohtalainen periytyvyysaste. Sitä esiintyy yleisimmin roduilla, joilla on korkea sukulaisuusaste. Molempia sairauksia on kuitenkin kaikilla roduilla, ja sairastuneiden määrä on kasvussa.

Vahva ruoka, vähän liikuntaa

Tehokas heinäviljely, urheiluhevosille tehdyt ruokintasuositukset ja vähäinen liikunnan määrä. Ovatko nämä pitkälti ne syyt miksi hevoset lihovat?

Nykyisillä urheiluhevosen ruokintasuosituksilla alkuperäisrodut vaatisivat 4 – 8 tuntia keskiraskasta työtä päivässä. Onneksi tähän on myös herätty ja ruokintasuosituksia löytyy myös lihomiseen taipuville hevosille.

Onko tämä oikeasti näin yksiselitteistä?

Meillä on kuitenkin hevosia, jotka pysyvät hoikkina kohtalaisella tai vähäisellä liikunnalla ja jopa ylenpalttisella ruokinnalla. Osa urheiluhevosista pysyy hoikkina, vaikka liikunnan kokonaismäärä on vain muutaman sata tuntia vuodessa, ei tuhansia.

Ne entisajan työhevoset tekivät töitä 6 – 8 tuntia päivässä, mutta lopun aikaa ne seisoivat pilttuissa. Ei kukaan analysoinut heiniä. Heinä oli sitä, mitä pellosta saatiin. Aivan varmasti monet saivat sokerista heinää.

Hevosilla ei ollut yleisesti tarhoja vielä 50-luvullakaan, eli jos ne eivät olleet töissä, ne seisoivat karsinassa tai pilttuussa, joskus koko päivän, tai kaksi, tai viikon. Ne saattoivat toisinaan saada lyhyen jaloittelun, jos jollain oli siihen aikaa. Ja silti vain harvoin näkee vanhoissa valokuvissa ylipainoisia hevosia.

Lannehalvaus oli yksi kyseisen ajan vitsauksista. Hevoselle syötettiin samat määrät väkirehua niin levossa kuin työpäivinä, ja hevonen saattoi saada lannehalvauksen. Mutta ne eivät lihoneet.

Hevosen työmäärän arvioiminen

Tutkimuksissa todetaan poikkeuksetta, että valtaosa hevosenomistajista (tasosta riippumatta) arvioi hevosensa työmäärän merkittävästi yläkanttiin. Tämä johtaa osaltaan siihen, että myös kilpahevoset ovat taipuvia lihomaan.

Eli: hevonen arvioidaan laihemmaksi mitä se on, hevosen työmäärä suuremmaksi mitä se on. Siinähän soppa on jo aikalailla valmis.

Vai onko?

Miksi esteratsu raskaassa valmennuksessa on taipuvainen lihomaan, mutta ravihevonen raskaassa valmennuksessa ei?

Voisiko työn laadun ja tarkemman sisällön määrittämisellä olla myös jokin rooli? Tuijotamme tunteja ja kilometrejä, menemme korkealta ja kovaa, ja monet hevoset harrastehevosista kilpahevosiin työskentelevät paljon kovilla sykkeillä. Ja silti ne lihovat.

Voisiko olla, että kova syke ei auta laihduttamaan hevosta koska hevonen käyttää silloin väärää polttoainetta?

Tähän kurssi antaa kattavan vastauksen. Polttoaineella on laihdutuksessa ja hevosen hoikkana pitämisessä todella suuri merkitys.

Liikunta on perustarve

Liikuntaan tulisi aivan ehdottomasti suhtautua perustarpeena ja hevosen terveyden edellytyksenä. Perusterve hevonen nauttii liikunnasta.

Meillä ei Suomessa ole aroja, joilla hevoset voisivat laiduntaa vapaana. Koska emme pysty tarjoamaan hevosille luontaisesti tarvittavaa määrää liikuntaa vapaana, on meidän annettava oma panoksemme hevosen liikunnantarpeen tyydyttämiseen.

Hevonen, joka saa tarpeeksi liikuntaa, on normaalipainoinen ja terve. Terveys on tärkein perusedellytys hyvinvoinnille.

Sairaudet ja vammat

Erilaiset sairaudet ja vammat voivat rajoittaa hevosen liikkumista ja hidastaa aineenvaihduntaa, jolloin hevonen lihoo. Näissä tapauksissa tarvitaan aina monen eri ammattilaisen apuja, kehonhuolto, ruokinta, eläinlääkäri jne.

Liikunta (ja ruokinta) tulee suunnitella aina yksilöllisesti sairauden tai vamman laatu huomioiden.

Monitahoinen ongelma, johon ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta

Hevosen lihavuus juontaa siis vuosituhansien takaa, mutta on muuttunut ongelmaksi vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Miksi? Itse en pidä lihavuutta yksinkertaisena asiana, kiteytettynä sanontaan: “liikaa ruokaa, liian vähän liikuntaa”, vaikka se takuuvarmasti joissain tapauksissa sitä myös on.

Lihavuus tai ylipaino koskettaa tavalla tai toisella lähes kahta kolmesta hevosesta länsimaissa. Ei varmasti voi olla niinkään, että kaikki vain syövät määrättömästi eivätkä liiku lainkaan.

Amishit tuottavat oman ja hevostensa ruuat hevosilla. Tuotannossa yhdistetään vanhaa taitoa uuteen teknologiaan. Amishit eivät käytä polttomoottoreita, joten laitteet ottavat voiman esimerkiksi paalaimen pyöristä. Tämä on lähimpänä sitä, mihin hevosia on tuhansia vuosia käytetty vielä 50-luvulle.

Amishit pystyvät viljelemään suuriakin tiloja hevosilla kustannustehokkaasti ja omavaraisesti. Heidän toimintansa ei ole sidottu öljyn hintaan eikä pankkien lainakorkoihin, ja sen vuoksi he tekevät myös tuottoa viljelyllä. Voit lukea aiheesta lisää esimerkiksi Åfeltin Työhevosten Facebookista tästä linkistä.

Kävelykoneet yleistyvät hevosen liikunnan lisäämiseen. Valtaosa markkinoilla olevista kävelykoneista toimii sähköllä ja siis kuluttavat sähköä. Miten olisi kävelykone joka tuottaisi sähköä tai voimaa johonkin järkevään? Todennäköisesti lyhyellä kävelyllä saisi jo valaistua ratsastuskentän ja lämmitettyä hieman vettä tai voisi tehdä haketta tarhaan tai klapeja myyntiin. Sen sijaan, että maksaa hevosen kävelystä ympyrällä, voisi saada rahaa siitä. Kiehtova ajatus eikö?