Kaviokuume

Kaviokuume

Kaviokuume on vakava, hevoselle kivulias sairaus. Kaviokuume muuttuu helposti krooniseksi ja voi rampauttaa hevosen, pahimmillaan johtaa hevosen lopettamiseen.

Kaviokuumetta on mm. ruokintaperäistä (esim. sokerinen heinä, liian vahva ruokinta), hormonaalista (hevosen cushing eli PPID), metabolinen oireyhtymä (EMS), insuliiniresistenssi (IR) ja mekaanista (rasitus kovalla alustalla, ohuet anturat tms.). Ponit ovat herkimpiä sairastumaan kaviokuumeeseen.

Kaviokuume on kavion lamellikerroksen tulehdustila, laminiitti. Kaviokuumeen syntymekanismi on edelleen melko huonosti tunnettu. Kaviokuume esiintyy yleensä etujaloissa ja alkaa akuutisti.

Kaviokuume

Kaviokuumeessa martokavioon syntyy voimakas verentungos joka aiheuttaa painetta martokavioon. Kavioluu saattaa alkaa kääntymään, painumaan alaspäin jos hevosen on pakko liikkua kipeänä tai akuutti kaviokuume jatkuu useita päiviä. Pahimmillaan kavioluu voi kääntyä kavion anturasta läpi, jolloin hevonen on lopetettava. Kavioluun painuessa alaspäin, voi kavioon syntyä myös irtoseinämäisyyttä jota voi olla vaikea hoitaa.

Tilaa kutsutaan kaviolamellien nekroosiksi.

Oireet

Yleisimmät kaviokuumeen oireet ovat:

  • Hevonen siirtää painoa pois etujaloilta nojaamalla taaksepäin, tai vaihtelee painoa puolelta toiselle. Todella kipeänä hevonen seisoo kaikki jalat vatsan alla.
  • Hevonen kipuilee.
  • Hevonen makoilee paljon. On nuutunut ja apaattinen.
  • Voimakas ontuma. Kaviokuumetaustaisella olisi hyvä reagoida ajoissa pieneenkin ontumaan.
  • Digitaalipulssi on hyvin voimakas, toisinaan jopa näkyvä.
  • Kaviot ovat lämpimät, jopa kuumat.
  • Hevonen kävelee “köpöttäen”. Se arkoo jalkojaan, kävelee hitaasti ja kääntyy huonosti.
  • Hevonen on haluton liikkumaan.
Kaviokuumeessa hevonen pyrkii helpottamaan etujaloille tulevaa painetta nojaamalla taakse. Lievässä kaviokuumeessa hevonen vaihtelee painoa jalalta toiselle.

Ensiapu

  • Hevonen siirretään karsinaan jossa on paljon kuiviketta (ei olkea tms. syötävää jonka ravintoarvoja ei tiedetä). Alusta tulisi pitää mahdollisimman pehmeänä.
  • Hevosta ei saa liikuttaa turhaan, liikkuminen akuutissa vaiheessa lisää kavioluun painumisen riskiä entisestään.
  • Eläinlääkärin kutsuminen jotta hevoselle voidaan aloittaa kipulääkitys mahdollisimman nopeasti. Kipulääkitys helpottaa painetta jaloissa ja vähentää riskiä kavioluumuutoksiin.
  • Hevosella tulee olla vettä.
  • Vähäsokerinen heinä. Jos sellaista ei ole saatavilla olisi heinät hyvä liottaa jotta ylimääräinen sokeri saadaan heinästä pois. Heinää tulisi liottaa vähintään 30 minuuttia.
  • Mitä nopeammin hevonen saadaan hoidettua oireettomaksi, sen parempi ennuste toipumiselle.

Toipuminen

Hevosta olisi hyvä pitää täydellisessä karsinalevossa akuutin ajan. Sairastarhassa kun akuuttivaihe on ohitse n. 3 viikkoa. Akuutissa vaiheessa sairaskengitys voi olla vaikeaa tehdä, hevosen voi olla vaikeaa seistä ja kengän naulaaminen voi olla kivuliasta. Kengittäjän kanssa kannattaa keskustella mahdollisesta sairaskengityksestä mahdollisimman aikaisin.

Kavionkasvu lisääntyy kaviokuumeen aikana. Vuolu/kengitysväli tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä (n. 3 vkoa, joskus jopa useammin) ettei kavio lähde virsuuntumaan. Kaviokuumepotilaan paras hoitaja on hyvä kengittäjä joka osaa arvioida sairaskengityksen tarpeen.

Hevosen etukaviot olisi hyvä käydä röntgenkuvaamassa akuutin vaiheen jälkeen mahdollisten kavioluumuutosten tutkimiseksi. Kuvat auttava myös kengittäjää. Hevonen voidaan myös tutkia hormonaalisten sairauksien varalta, jolloin sille voidaan aloittaa mahdollisesti tarvittava lääkitys (lue lisää tästä).

Koska kaviokuume muuttuu helposti krooniseksi, olisi kaviokuumeen sairastaneen hevosen liikkumiseen, lihavuuskuntoon, ruokintaan ja elinolosuhteisiin hyvä kiinnittää merkittävästi huomiota.

Jos kavioluussa on muutoksia, olisi hevosen hyvä olla pehmeällä alustalla. Ruokinnan tulisi olla maltillinen ja vähäsokerinen (heinässä sokeriarvo n.50-80 ja mielellään myös matala energia-arvo). Tarvittaessa heinät voidaan liottaa.

Kaviot olisi tärkeää pitää lyhyenä ja oikeassa muodossa, kengitysväli tulisi pitää mahdollisimman lyhyenä.

Lue lisää:

Hevosen PPID, eli cushing

Hevosten lihavuudesta.

Miksi hevoset lihovat?

Jaa tämä

Virhe: 404

Etsimääsi sivua ei löydy. Se on voitu siirtää tai poistaa. Tarkista osoitteen oikeinkirjoitus tai palaa etusivulle.

error: Sisällönsuojaus käytössä