Pyri pitämään varusteiden määrä mahdollisimman pienenä. Mitä vähemmän varusteita, sen helpompi ja kevyempi hevosen on liikkua, eikä sinun tarvitse miettiä johtuuko jonkin asia epäsopivasta varusteesta.
Kaikki apuohjat ja apuvarusteet on alunperin tarkoitettu johonkin tiettyyn korjaamiseen, ja niiden käytön kanssa tulisi olla erityisen tarkka sillä hevonen on mestari luomaan erilaisia kompensaatioita. Ulkoisesti voi näyttää että hevonen liikkuu jostain kehon osasta oikein, mutta todellisuudessa se vain muuttaa tapaansa liikkua siten että kaula saattaa olla oikeassa asennossa mutta muu keho onkin sitten miten sattuu.
Apuohjien ja -varusteiden käyttöä suosittelen vain hevosen liikkumiseen erikoistuneen ammattilaisen kanssa jolla on kokemusta hevosen kuntouttamisesta. Oikeaoppisten liikkeiden näkeminen vaatii paljon kokemusta ja jatkuvaa harjoittamista ja voi olla haastavaa jopa raudankoville ammattilaisille.
Jumppaaminen toimii maastakäsittelyn opettamiseen, mutta jumpan näkökulmasta työskentelystä on hyötyä vasta kun hevonen liikkuu oikein. Koska hevonen oppii nopeammin vääriä liikeratoja kuin mitä liikeratavirheitä on korjata pois, suosittelen alussa keskittymään nimenomaan siihen että liikeradat menevät oikein.
Pitkäaikaisimmat tulokset saa aina kun hevonen saa löytää itse erehdyksen ja kokemuksen kautta oikean tavan liikkua. Etenkin alussa voi olla hyvä keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan ja kun kokemusta karttuu voidaan ottaa useampia palikoita mukaan.
Jumppaamista voidaan tehdä myös hevosen ollessa irti. Tällöin pitää olla erityisen tarkka että hevonen liikkuu oikein. Etenkin venytyksissä tai mobilisoivissa liikkeissä hevonen ei korjaa itse omia liikeratavirheitään. Liikeratavirheet voivat olla seurausta asentotunnon muutoksista tai heikkouksista, erilaisista lihaksiston epäsymmetrioista ja kireyksistä jolloin hevonen ei välttämättä edes pysty tai tiedä tekevänsä liikettä väärin. Jos sen kanssa toistetaan jatkuvasti näitä vääriä liikeratoja päädytäänkin vain vahvistamaan niitä.
Pitäisin jumppaamisen, fyysisen tekemisen aina erillään koulutuksellisista asioista. Toki ne on sidottu toisiinsa, mutta hevoset oppivat hyvin nopeasti milloin jumpataan ja milloin opetellaan jotain muita taitoja. Kun liikunta ja koulutus pidetään toisistaan erillään niin hevosen keho valmistautuu jumpatessa paremmin fyysiseen suoritukseen.
Jos hevosella on kompensaatioita tai vääriä liikeratoja, ne joudutaan usein korjaamaan ns. manuaalisesti, eli käsillä ohjaten. Korjaamisessa tavalliset hevosen kanssa käytettävät varusteet helpottavat.
Hevonen ei halua mielellään käyttää esimerkiksi heikompaa puoltaan, sillä se on raskaampaa ja vaikeampaa, jolloin se pyrkii liikkumaan vahva puoli edellä. Tätä on melko mahdotonta, tai vähintään todella hidasta korjata esimerkiksi pelkästään palkitsemalla. Ihmisillä liikeratavirheiden korjaamiseen ja oikean liikeradan oppimiseen tarvitaan keskimäärin 12 000 – 20 000 onnistunutta toistoa. Hevosen motoriikka toimii hieman toisin, eikä niillä ole tutkittu paljonko toistoja vaaditaan jonkin asian korjaamiseen mutta uskoisin(!) että minimissään puolet siitä mitä ihmisellä. Eli jotta voimme kehittää tai korjata, on meidän tehtävä paljon toistoja.
Eli älä pelkää auttaa hevosta oikeaan asentoon. Vasta kun hevonen käyttää kehoaan varmasti oikein, voidaan lisätä “vapautta”.
Hevonen voi olla äksy jos sen pitää käyttää lihaksia jotka ovat tai ovat olleet jumissa, venytellä tai tehdä jotain fyysisesti epämiellyttävää. Kivun aiheuttamisesta ei ole mitään hyötyä, hevonen vain jännittyy jolloin lihaksiston toiminta rajoittuu automaattisesti vielä enemmän. Tällöin; kevennä harjoituksia tai etsi toinen tapa toimia. Lisäksi on tärkeää että työskentely on turvallista, jos hevonen on äksy, silloin tehdään joko liian voimakkaasti tai hevonen on kipeä. Älä puske väkisin vaan selvitä syy kiukkuisuudelle ja vaihda tehtävä helpompaan.
Kypärä ja hanskat olisi hyvä olla maastakäsin jumpatessakin. Kypärän lippa suojaa jos hevonen heilauttaa päällään ja hanskat suojaavat käsiä jos hevonen jostain syystä nykäisee narun kädestä. Turvakengät pitävät varpaat suojassa. Erityisesti päänsä kanssa paljon leikkivien hevosten kanssa kypärä lisää omaa varmuutta. Varmuus taas lisää ihmisen selkeyttä.
Jumppaamisessa voidaan käyttää samoja varusteita mitä hevosella käytetään muutoinkin. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan erilaisia varusteita eri hevosille ja erilaisiin töihin.
Eri varusteet tuovat paineen eri paikkoihin. Toisinaan kehollisia ongelmia on helpompaa lähteä ratkaisemaan eri varusteilla. Mm. kuolaimet toimivat maastakäsin eri tavalla kuin selästä, kulman ollessa eri (ratsastuksessa ohja lähtee ylöspäin, maastakäsin sivulle ja alaspäin). Hevoset ovat hyvin yksilöllisiä varusteiden suhteen.
Kun työskennellään maastakäsin tarkista ettei suitsien, riimun tai kapsonin poskiremmi pääse nousemaan kohti hevosen silmää, tämä vaikuttaa negatiivisesti etujalan liikeratoihin. Silmää kohti noussut poskiremmi vaikuttaa myös ratsastaessa ja ajaessa, mutta maastakäsin paine tulee usein sivulta, jolloin tätä nousemista voi tapahtua ulkopuolelta ilman että käsittelijä huomaa sitä.
Kaikkien päähän laitettavien varusteiden kanssa olisi tärkeä muistaa että päässä on paljon hermoja, verisuonia ja jänteitä. Mm. naruriimu perustuu juuri näihin hermoihin, solmut on perinteisesti tehty voimakkaasti hermotettuun kohtaan jolloin ihmisen näkökulmasta naruriimu on erittäin kevyt ja “pehmeä”, mutta hevosen näkökulmasta se tuottaa voimakkaan kivun jos hevonen vastustelee riimun painetta.
Suitsissa turparemmi on jumpatessa turha, sen voi halutessaan jättää kokonaan pois. Alaturparemmin suosittelen jättämään pois kokonaan, hevosen tulisi saada käyttää vapaasti koko kehoaan – myös alaleukaa kun siltä halutaan esimerkiksi vapaata muotoa. Jos hevosella on tarve aukoa suutaan, se kertoo aina jostain ja sulkeminen ei poista suun avaamisen tarvetta, se vain estää sen.
Suun aukominen on myös hyvä mittari ihmiselle: onko paine liian kova? Hyväksyykö hevonen kuolaimen paineen? Voisiko suussa olla jotain ongelmia (koska raspattu viimeksi)? Sopisiko hevoselle toisenlainen kuolain? Suu on hyvä kommunikaatioväline, älä jätä sitä pois työkalupakista.
Maalataan isolla pensselillä (=seuraava yleistys sopii n. 90%iin hevosista, mutta siellä on se 10% jolle näin lavea yleistys ei toimi):
Jos hevonen hakee helposti ylös – koita käänteisen vivun kuolainta (esim baucheria tai ajokankikuolainta). Hevonen jää painamaan helposti painetta vastaan ja jos paine tulee niskaan voi hevonen jäädä painamaan sitä vasten. Baucher kuolain vapauttaa paineen hevosen niskasta.
Jos hevosesi hakee helposti alas virkkuukoukkuun – vältä vipuvarrellista kuolainta ja koita esimerkiksi naruriimua tms. jolla hevosen on helpompi houkutella eteen alas ja paine tulisi “alapuolelta”.
Jos hevosesi “rullaa kaulaan sisään”, kuin kilpikonna vetää päätään kuoreen, työskentele pitkässä vapaassa muodossa ja palkitse hevosta kun se venyttää kaulaa pitkäksi. Suosittelen myös paineeseen siedättämistä, usein (ei aina) hevoset jotka väistelevät painetta ovat joko opetettu liian voimakkaalla paineella tai vaihtoehtoisesti liian kevyellä paineella jolloin välttelevät “sitäkin vähää”.
Hevosen tulisi luottaa kuolaimeen ja kuolaimen paineeseen ja “tukeutua” siihen (ei nojata / painaa, vaan pitää kuolain kevyesti suussa ja seurata tuntumaa = ihminen vie käsiä eteen, hevonen pidentää kaulaa ilman että tuntuma katoaa välistä). Silloin kuolain on kommunikaatioväline ilman katvealueita.
Erittäin hyvä varuste jumppaamiseen on kapsoni. Kapsoneita on erilaisia, on akateemista kapsonia ja juoksutukseen tarkoitettua kapsonia. Sopivan löytää kokeilemalla. Kapsonin toimintaperiaate eroaa kuolaimista seuraavasti:
Eli: kapsoni vaikuttaa hevosen kallon puolelle. Kallo on kiinni ensimmäisessä niskanikamassa joten kaikki liike kallon puolella vaikuttaa suoraan hevosen selkärankaan.
Leuka taas on erillään liikkuva ja vaikutus rankaan on paljon pienempi. Leuan liikkeet vaikuttavat kuitenkin suoraan mm. etujalan ojennukseen, joten sen vuoksi mm. kuolaimen ja suuhun tulevan paineen vuoksi voidaan vaikuttaa suoraan hevosen liikkeeseen. Leuka vaikuttaa myös jonkin verran selkärankaan, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin esim. kapsoni.
Monet kuolaimettomat suitset toimivat tällä samalla periaatteella.
Kapsoni ei ole siis erityisen pehmeä varuste. Keski-Euroopassa sitä käytetään oriasemilla kun oreja viedään hyppäämään.
Asetuksen ja taivutuksen opettamisessa ja juoksutuksessa kapsoni on erittäin hyvä työväline, joten sitä kannattaa kokeilla (mieluiten sitä käyttäneen ihmisen avustuksella). Hevonen tulee opettaa kapsonin paineeseen, sillä paine tulee eri suunnasta kuin kuolaimilla, eikä hevonen erikseen opettamatta ymmärrä miten sen tulisi toimia tästä paineesta.
Erilaiset apuohjat, juoksutusavut jne. suosittelen jättämään kokonaan pois. Ensin haetaan hevosen vapaa muoto ja aktiivinen rento tapa työskennellä. Vasta rennon aktiivista päästään työstämään kohti kokoamista. Kaikki mikä sitoo hevosen johonkin tiettyyn asentoon estää ja rajoittaa jollain tapaa hevosen liikkumista. Samalla apuohjat peittävät meiltä hevosen tekemiä virheitä (emme näe johtuuko väärä asetus esim. liian tiukoista apuohjista vai jostain lihaksistollisesta rajoitteesta) ja esim. ympyrällä saattaa jopa pakottaa hevosen liikkumaan väärin.
Olisi hyvä muistaa että biomekaniikan tutkimuksessa erilaisia apuohjia käytetään kun tutkitaan hevosten VÄÄRIÄ liikeratoja ja niiden vaikutusta hevoseen.
Jumpatessa haluamme aina aktiivisuutta ja kehon vapaata käyttöä, jolloin kehon passivoiminen johonkin asentoon ei ole tarkoituksenmukaista.
Erinomainen käden jatke. Hevonen tulee opettaa ja siedättää piiskaan, se ei saa ottaa siitä liikaa painetta, koska muuten se jännittyy ja tämä vaikuttaa suoraan liikkeeseen ja rentouteen.
Raipan pitää olla kiva ja reilu, aivan kuten ihmisen kädenkin. Raipalla ei rankaista, sillä osoitetaan hevoselle mitä halutaan että se tekee silloin kun kädessä ei pituus riitä.
Etenkin alussa: älä käytä raippaa eteen ajavana apuna vaan eteen pyydetään mielummin äänellä ja kevyellä paineella esim. kuolaimiin, kapsoniin tms. Jos hevonen kokee raipan vain eteen ajavaksi, se hankaloittaa työskentelyä kun lähdetään työstämään väistöjä tai taivutuksia tai halutaan liikkeen hienosäätöä.
Valitse raippa työskentelytavan mukaan, joskus lyhyt on kätevä, toisinaan tarvitaan pitkää. Kentän reunalle voi viedä valmiiksi jo arsenaalin eri mittaisia.
Klassisella puolella (ajo- ja ratsastus) käytetään raippana kuivaa oksaa tai bambukeppiä. Lyödessä oksa katkeaa, toisin kuin nykyiset kaupasta saatavat muovi ja lasikuituraipat. Eli hevosta ei pysty satuttamaan raipalla, sillä raippa menee poikki jos sillä koittaa lyödä. Tämä vanha tapa olisi hyvä ottaa uudelleen käyttöön. Vanhoissa instituutioissa, jos oppilas rikkoi raippansa, hän sai rangaistuksena uuden vasta seuraavalle lukukaudelle.
Voit käyttää mielellään näitä kaikkia työskentelytapoja. Ohjasajo on erittäin hyvä tapa jumpata hevosta, etenkin jos tehdään erilaisia kujia, pujottelua tai vaikka puomityöskentelyä.
Liinassa työstäminen tulee vasta jumppaamisen korkeammalla tasolla kun hevosen tasapaino on tarpeeksi kehittynyttä kantamaan itseään vertikaalisti suorassa myös ympyrällä, eli se asettuu ja taipuu oikein eikä kaadu lapa edellä ympyrällä sisälle. Liinaa tai pitkää narua voi kuitenkin käyttää työstäessä hevosta vaikka kuljettaisiin uralla. Ihminen voi siirtyä keskemmälle ja hevosen jatkaessa uraa pitkin, jolloin ihminen pääsee katsomaan kauempaa miten hevonen liikkuu.
Eli kaikki varusteet on sallittuja jos ne on perusteltuja ja ymmärtää niiden toimintaperiaatteen. Varusteet eivät saa painaa, hinkata eikä rajoittaa hevosen liikkeitä.
Etsimääsi sivua ei löydy. Se on voitu siirtää tai poistaa. Tarkista osoitteen oikeinkirjoitus tai palaa etusivulle.
Please confirm you want to block this member.
Et voi enää:
Please note: This action will also remove this member from your connections and send a report to the site admin. Please allow a few minutes for this process to complete.
