Aikuisen hevosen hrf (hengitystiheys) | 8 -15 | Kertaa minuutissa |
Vastasyntyneen varsan hrf | 70 – 80 | Kertaa minuutissa |
1 – 24 tunnin ikäisen varsan hrf | 20 – 40 | Kertaa minuutissa |
Hengitystiheyden laskeminen
Vaadittava aika: 1 minuutti
Hevosen hengitystiheyden mittaaminen
- Aseta kätesi hevosesi sieraimen eteen
Kämmenselkä hevosesi sierainta vasten.
- Älä laita kättäsi suoraan sieraimen päälle
Älä estä hevosen vapaata hengitystä vaan pidä kättäsi hieman kauempana sieraimesta.
- Laske uloshengitykset
Voit laskea uloshengitykset 15 sekunnin ajan ja kertoa luvun sen jälkeen neljällä tai voit laskea uloshengitykset minuutin ajan.
Terve hevonen hengittää tasaisesti. Hengitystiheyttä on helpoin mitata laittamalla käsi hevosen sieraimen eteen.
Hengitystiheys voidaan kuunnella stetoskoopilla keuhkojen tai henkitorven alueelta. Hengitystiheyttä voidaan laskea myös seuraamalla vinosti takaapäin viimeisen kylkiluun nousevia ja laskevia liikkeitä.
Pumppaaminen, vinkuminen, yskiminen, epätasainen hengitys viittaavat ongelmiin hapenottokyvyssä ja hengitysteissä.
Jos hengitysvaikeuksiin liittyy kuumetta tai syömättömyyttä, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Yli 2 viikkoa kestäneessä yskässä, tai yskässä joka laskee suorituskykyä, on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa mahdollisista toimenpiteistä.
Jos hevonen läähättää on tilanne lähes poikkeuksetta vakava ja on otettava yhteys eläinlääkäriin.
Keuhkojen toiminta ja tilavuus
Aikuisen keskikokoisen terveen hevosen keuhkojen kertahengitystilavuus on n. 5,4 litraa. Hevonen hengittää levossa n. 60 litraa minuutissa.
Rasituksessa hevonen voi hengittää 140 kertaa ja yli 750 litraa minuutissa.
Täysverinen laukkahevonen kykenee nostamaan hapenottokyvyn levon 50 – 60 litrasta jopa 1800 litraan minuutissa, jolloin sillä kulkee n. 50 litraa ilmaa sekunnissa molemmista sieraimista.
Hevosen hengityselimistö on rakennettu pakenemiseen, ja se on osittain automatisoitu liikkeisiin, sisäelinmassan auttaessa sisään- ja uloshengityksessä. Mm. laukassa hevosen sisäelinmassa siirtyy liikkeen aikana taakse, mikä aiheuttaa osaltaan keuhkoihin alipaineen. Syntynyt alipaine auttaa vetämään keuhkot täyteen ilmaa. Vastaavasti sisäelinmassan siirtyessä liikkeen mukana takaisin eteen massa auttaa työntämään keuhkot tyhjäksi. Kovissa vauhdeissa hevonen ei siis tarvitse juurikaan lihasvoimaa hengittämiseen.
Hevonen hengittää VAIN sierainten kautta, myös kovassa rasituksessa.
Tämä on poikkeavaa esimerkiksi koiriin ja ihmisiin verratuna, me kykenemme hengittämään sierainten lisäksi myös suun kautta. Tämän vuoksi hevosen hengitystä ei saisi vaikeuttaa (alaturparemmit tms.) ja hengitystiet tulisi pitää vapaana.
Nielussa on kurkunkansi joka peittää henkitorven aukon kun hevonen nielaisee ja pehmeä kitalaki nousemalla estää ruuan pääsemisen nenäonteloon. Nenäontelon ja nielun seinämät kykenevät laajentumaan.
Aikuista hevosta ei voida tekohengittää ilman tehokkaita apuvälineitä keuhkojen suuren tilavuuden vuoksi. Pientä, vastasyntynyttä varsaa voidaan koittaa tekohengittää sulkemalla sen toinen sierain ja puhaltamalla toiseen sieraimeen.