Saaliseläin peittää kivun

Saaliseläimenä hevoselle on tärkeää peittää kipu mahdollisimman pitkään. Kivun peittäminen on selviytymisen kannalta tärkeää, sillä sairaat ja hitaat yksilöt ovat helppoja saaliita.

Kipu on kehon varoitusjärjestelmä jonka tehtävä on suojata kehoa. Kipu on myös aina oire jonka aiheuttajan löytyminen on tärkeää hoidon onnistumisen näkökulmasta.

Hevosen omistajien olisi hyvä harjoittaa omaa silmäänsä tunnistamaan hevosen pienetkin kipuilmeet. Kivun varhainen tunnistaminen auttaa hoidon aloittamisen ajoissa.

Hevosen käytöksen ja ilmeiden tunnistaminen on hyvää ennaltaehkäisyä. Tutkitusti ihmisten kyky tunnistaa hevosten ilmeitä ja eleitä paranee harjoittelemalla. Hevosen viralliset kipuetogrammit sekä ohjeet niiden tulkintaan löydät oppitunnin ylälaidasta kohdasta materiaalit.

Kipukäytös

Hevonen ilmentää kipua monella eri tavalla. Lievänä kipuoireilu voi olla vain epämiellyttävyyden osoittamista, kuten luimistelua silaa tai satulavyötä kiristäessä, ongelmia jalkojen nostamisessa tai kengityksessä, hännän huiskimista.

Voimakkaat kipuun liittyvät käytösongelmat voivat olla ihmiselle jopa hengenvaarallisia. Hevonen voi potkia, se voi pukittaa tai ryöstää vaarallisesti.

Kipuun viittaavaa käytöstä varustaessa, ratsastaessa tai ajaessa (myös muissa tilanteissa näihin tulee kiinnittää huomiota):

• Luimiminen hoitotilanteissa.
• Uhittelu / näykkiminen / potkiminen hoitotilanteissa.
• Hankaluudet nostaa jotain tiettyä jalkaa tai jalkoja kengityksessä tai kavioita putsatessa.
• Ärtyneisyys, tai vaihtoehtoisesti sulkeutuneisuus, apaattisuus.
• Ylivireys / ylireaktiivisuus, tai vaihtoehtoisesti alakuloisuus, apaattisuus.
• Hännän huiskiminen.
• Hännän pitäminen vinossa.
• Korvien pitäminen luimussa yli 5 sek ratsastaessa tai ajaessa.
• Kulkeminen vertikaalin takana yli 10 sek ratsastaessa tai ajaessa.
• Silmien pitäminen kiinni tai puoliksi kiinni ratsastaessa tai ajaessa.
• Pään heiluttaminen sivulta toiselle.
• Epätasainen rytmi, askellajien vaihtelu pyytämättä.
• Toistuva haukottelu.
• Hampaiden narskuttelu, pureskelu.
• Kuopiminen.
• Ontumat.
• Pukittaminen.
• Pysähtely, hevonen voi kieltäytyä liikkumasta kokonaan. Vaihtoehtoisesti hevonen voi koittaa rynnätä. (Ähkyvaara!)

Kipuun viittaavaa käytöstä kaikissa tilanteissa:

• Kehän kiertäminen. Hevonen voi olla levoton, koittaa laittaa maate ja nousta ylös toistuvasti. (Ähkyvaara!)
• Jatkuva makoilu. (Ähkyvaara!)
• Toistuva piehtarointi. (Ähkyvaara!)
• Vatsan tai kylkien katselu, vatsan potkiminen tai pureminen. (Ähkyvaara!)
• Kaikki yllättävä ja epänormaali käytös, tai epänormaaleihin asentoihin (esim. pissa-asentoon pissaamatta) hakeminen.

Kohdat joissa lukee ähkyvaara: jos epäilet hevosellasi ähkyä tai akuuttia kiputilaa, ole viipymättä yhteydessä eläinlääkäriin ja toimi eläinlääkäriltä saamien ohjeiden mukaan. Mitä nopeammin ähky hoidetaan, sen parempi ennuste. Myös lievempiin oireisiin tai hevosen muuttuneeseen käytökseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Jos käytös on lievää, kirjaa ylös koska se on mielestäsi alkanut ja seuraa tilannetta. Olisi hyvä konsultoida eläinlääkärin, hierojan tms. kehonhuollon ammattilaisen kanssa hyvissä ajoin jos tunnistat hevosellasi muuttunutta käytöstä.

Syitä kipukäytökselle ja kipuilmeille voi olla monia, lievistä vakaviin.

Kipuilme

Opiskele hevosen kipuilmeitä seuraavista linkeistä:

Kurssin materiaaleista löydät viralliset tieteelliset etogrammit hevosen kivusta ja epämiellyttävyydestä. Käytä aina apunasi ammattilaista arvioidessasi hevosen kipua ja lue tarkkaan etogrammien ohjeet. Etenkin ratsuhevosen kivun etogrammissa on tarkkaan määritelty miten usein ja kuinka monta eri elettä tulee olla samaan aikaan että se viittaisi esimerkiksi ontumaan.

Kipuun viittaa myös:

• Lisääntynyt tai merkittävästi vähentynyt juominen.
• Hankala tai vähentynyt syöminen, ruokahaluttomuus.
• Ulostamisen vaikeus.
• Ulosteen muuttuminen (löysää, liian kovaa, väri vaihtuu, haju vaihtuu).
• Huono palautuminen, hevonen hengästyy nopeasti, palautuu hitaasti.
• Karvan laatu muuttuu.
• Hevonen ei ole kiinnostunut ympäristöstään / hevonen on jatkuvassa ylivireystilassa ympäristöä seuratessa.

Krooniseen, eli pitkäkestoiseen kipuun liittyy:

• Huono palautuminen.
• Karvan laadun muutos.
• Pitkäaikaiset käytösongelmat: kutoo, puree puuta tms.
• Hoitamiseen ja varustamiseen liittyvät ongelmat: huiskii häntää, puree, luimistelee, koittaa potkia, kengitysvaikeudet.

Nämä oireet saattavat olla akuutteja tai liittyä jatkuvaan pitkittyneeseen kipuun. Hevonen voi myös oppia yhdistämään tiettyjä tilanteita kipuun, jolloin se oppii kipukäytöksen. Esimerkiksi jos hevosella on ollut pitkään epäsopiva satula, voi sen kipuun viittaava käytös jatkua vielä pitkään vaikka varuste olisi jo vaihdettu sopivaan eikä se aiheuta hevoselle enää kipua.

Kipu vai pitkittynyt stressi

Kipua ja pitkittynyttä stressiä on vaikea erottaa toisistaan. Pitkittynyt stressi herkistää monilla tavoin kivulle, joten eläimellä voi olla myös kipuja ja nämä usein kulkevat käsi kädessä. Kipuilmeet ja käytös ei kuitenkaan muutu esimerkiksi kipulääkityksellä jos kyseessä on pitkittynyt stressi joka aiheutuu ympäristöstä.

Kipua hoitaa ja diagnosoi eläinlääkäri

Jos epäilet hevosellasi kipua ole yhteydessä ensisijaisesti eläinlääkäriin. Eläinlääkäri on ainut joka voi määrätä esimerkiksi kipulääkettä ja diagnosoida hevosen.

Lue lisää…

Miten kipu ja refleksit eroavat toisistaan, opiskele lisää kurssilta